Jean de Florette ​(dvd-julkaisuna Katkeruuden lähde) on ranskalainen historiallinen draama vuodelta 1986. Claude Berrin ohjaama elokuva pohjautuu Marcel Pagnolin romaaniin, kuten myös sen jatko-osa Rakkauden lähde (Manon des sources). Tarinan tapahtumat sijoittuvat Provencen maaseudulle, jossa kaksi maanviljelijää juonittelee karkottaakseen uuden viljelijätulokkaan pois perimästään lähitalosta.
Elokuvan pääosia esittävät Gérard Depardieu, Yves Montand ja Daniel Auteuil. Elokuva jatko-osineen kuvattiin seitsemän kuukauden aikana, mikä oli Ranskan siihen asti kallein elokuvatuotanto[1].
Elokuva ja sen jatko-osa Rakkauden lähde esitettiin Suomen ykköskanavalla MTV:n ohjelmistossa yhtenä neliosaisena televisiosarjana vuodenvaihteessa 1991–1992 nimellä Jean de Florette. Elokuvien pituudesta oli kuitenkin leikattu pois noin viidesosa[2].
Juoni
Pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ugolin Soubeyran (Auteuil) palaa aamuvarhaisella asepalveluksesta ja herättää setänsä Césarin (Montand), joka tunnetaan paremmin nimellä Le Papet. Ugolinilla on oma maatila ylempänä vuoristossa, jossa hänellä on tarkoitus ryhtyä kasvattamaan neilikoita. Setä suhtautuu aikeeseen epäilevästi, mutta muuttaa mielensä kun Ugolin saa kukista hyvän hinnan torilla. Miehet päättävät laajentaa neilikkatuotantoa ja menevät kysymään naapuri Pique-Bouffiguelta olisiko hänen maansa myytävänä. Viljelymaa tiedetään kuivaksi, mutta Le Papet tietää läheltä löytyvän lähteen, joka ratkaisisi ongelman. Naapuri ei halua myydä ja loukkaa Soubeyranin perhettä. Seuraa tappelu jossa miehet surmaavat hänet ja näkevät tilaisuutensa tulleen. He menevät lähteelle ja peittävät sen näkyvistä betonilla. He eivät tiedä, että heidän puuhiaan tarkkailee muuan salametsästäjä.[1]
Vainajan omaisuuden perii hänen sisarensa Florette, Le Papet’n nuoruudenrakastettu, joka kuitenkin kuolee melkein heti uutisen kuultuaan. Perijäksi nouseekin Floretten poika Jean Cadoret, köyryselkäinen veronkerääjä. Ennen Jeanin tuloa paikalle Ugolin tärvelee hänen perimäänsä taloa yrittäen näin saada tulokasta luopumaan aikeistaan ottaa tila käyttöön itselleen.[1]
Jean (Depardieu) saapuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa kertoen asettuvansa taloon, ja Ugolin ja setänsä saavat heittää hyvästit aikeelleen ostaa tila itselleen. Jeanin aikomus on ryhtyä kasvattamaan jäniksiä ja ruokkimaan niitä oman tilansa kurkuilla. Jean ei tiedä naapurin miesten piilottamasta lähteestä, mutta tietää että kahta kilometriä kauempana on toinen lähde, hänen maillaan sekin. Ugolin on pettynyt, mutta setä Le Papet neuvoo häntä ystävystymään Jeanin kanssa ja voittamaan tämän luottamuksen. Samaan aikaan miehet kuitenkin juonittelevat ja yrittävät kääntää muita kyläläisiä uutta tulijaa vastaan.[1]
Jean menestyy alkuun jänisfarmeineen, mutta vähitellen veden kantamisesta kahden kilometrin päästä tulee ongelma. Sateetkin kastelevat vain ympäröiviä maatiloja lankeamatta Jeanin maille. Jean kaavailee kaivon kaivamista, mutta Ugolin yrittää saada hänet luopumaan tilasta kokonaan. Jean kuitenkin päättää ottaa lainaa parantaakseen maatilaansa, ja Le Papet juonittelee tarjoamalla omaa rahaansa Jeanin lainattavaksi. Näin hän voisi kerätä siitä korkoa ja jos Jean ei kykenisi hoitamaan lainaansa, saada maatilan itselleen lainan vakuutena.[1]
Lainarahoilla Jean hankkii dynamiittia ja räjäyttää kaivon, mutta putoaa räjähdyksessä itse kaivon pohjalle ja kuolee. Jeanin leski Aimée ja tytär Manon päättävät muuttaa pois, ja Le Papet tekee tarjouksen tilasta, jonka leski hyväksyy. Juuri kun äiti on pakkaamassa tavaroita, tytär hiipii Ugolinin ja Le Papet’n perässä ja näkee, miten miehet kaivavat lähteen esiin ja vesi alkaa virrata. Manon ymmärtää että hänen perhettään on petetty. Elokuva päättyy tekstiin, joka lupaa tarinalle jatkoa.[1]
Vastaanotto
Jean de Florette ja sen jatko-osa Rakkauden lähde menestyivät erinomaisesti sekä taloudellisesti että kriitikoiden arvioissa. Jean de Florette palkittiin neljällä Bafta-palkinnolla, ja Daniel Auteuil sai roolistaan sekä Bafta- että César-palkinnon.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Jean de Floretten vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Lähteet
