Tämä artikkeli käsittelee jääkäriä. Hänen pojastaan runoilija Mauritz Nylundista on oma artikkeli.
Edmund Mauritz Nylund (4. maaliskuuta1892Turku – 19. joulukuuta1941) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat teknikko Alfred Gustaf Nylund ja Johanna Sofia Hök. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Natalia Muurmanin kanssa.[1][2]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1911–1915. Hän suoritti Suomen Tykistökoulun vuonna 1918 ja suojeluskuntain komentajakurssin vuosina 1927–1928 sekä suojeluskuntain komentajakurssin jatkokurssin vuonna 1932. Aseteknillisen kurssin Aseseppäkoulussa hän suoritti vuonna 1934 ja oli kuuntelu-upseerina Kenttätykistön ampumakoulussa vuonna 1933 sekä kävi konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin Taistelukoulussa vuonna 1935.[1][2]
Jääkäriaika
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Lielupejoella.[1][2]
Nylund astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 Saksassa ja hänet ylennettiin varavääpeliksi. Takaisin Suomeen hän palasi aselastia seuranneen komennuskunnan mukana höyrylaiva S/S Virgolla Vaasaan 3. maaliskuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin tähystysupseeriksi Jääkäritykistön 1. patteriin, jossa joukossa hän osallistui sisällissodan taisteluihin Messukylässä ja Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen hänet sijoitettiin tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä juuri perustettuun Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston 2. patteriin, missä hän toimi jaosjohtajana ja osallistui taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Suojeluskuntain Yliesikunnan käsivarsikilpi.
Nylund palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 25. elokuuta 1918 päälliköksi Kenttätykistörykmentti 1:n 3. patteriin. Hänet siirrettiin edelleen 13. marraskuuta 1918 alkaen kenttätykistörykmentti 3:een ja hiukan myöhemmin kenttätykistörykmentti 2:een, missä hän toimi päällikkönä eri pattereissa. Hänet määrättiin 7. toukokuuta 1919 alkaen III patteriston komentajaksi. Nylund erosi armeijan palveluksesta 24. marraskuuta 1920, siirtyi välittömästi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin Suojeluskuntain yliesikunnan tykistöntarkastajan apulaiseksi. Apulaisen tehtävästä hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1924 koulutusosaston tykistötoimiston päälliköksi ja 1. tammikuuta 1927 koulutusosaston vanhemmaksi apulaiseksi ja 11. marraskuuta 1929 sotilastarkastajaksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Nylund osallistui talvisotaan Suojeluskunta Y:n sotilastarkastajana. Välirauhan aikana hän toimi patteriston komentajana ja Reservinaliupseerikoulun johtajana Kenttätykistörykmentti 21:ssä. Kenttätykistörykmentistä hänet siirrettiin patteristonkomentajaksi Raskaaseen Patteristo 6:een, josta hänet siirrettiin edelleen toimistoupseeriksi Kotijoukkojen koulutuskeskuksen toimistoon. Jatkosodan puhjettua hän jatkoi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin tykistökomentajan käyttöön Karjalan armeijan esikuntaan. Karjalan armeijan esikunnasta hänet siirrettiin Raskas patteristo 28:n komentajaksi. Hän kaatui patteriston komentajana Goran kylässä Itä–Karjalassa 19. joulukuuta 1941. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Muuta
Keväällä 1918 Nylund oli Viipurin Seurahuoneella osallisena juopuneessa käsirysyssä, joka päättyi säveltäjä Toivo Kuulan ampumiseen. Kuula oli puukottanut Nylundia. Nylund ei saanut vakavia vammoja, mutta tapahtuma synnytti paikalla olleissa jääkäreissä lynkkausmielialan, jonka seurauksena maassa maannutta säveltäjää ammuttiin päähän.[1]
.svg){kind=small}
