Toivo Kuulan isä Matti Kuula oli syntyjään Töysästä, aiemmalta sukunimeltään Taikinamäki ennen kuin hän sai sotilasnimeksi Kuula.[1] Kuulan äiti Susanna oli omaa sukuaan Vehkakoski ja hän oli kotoisin Alavudelta.[2]Lestadiolaissaarnaajana toiminut, Turkin sodassakin taistellut vääpeli ja Vaasan asemapoliisi Matti Kuula toivoi pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton. [3]
Toivo Kuula opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) vuosina 1900–1903, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään.[4] Ensimmäiset merkittävät yksinlaulut ”Aamulaulu” ja ”Syystunnelma” syntyivät jo ennen kuin hän pääsi jatkamaan opintojaan Helsinkiin helmikuussa 1906.[5] Etelä-Pohjanmaan Kotiseutuyhdistyksen apurahan turvin hän keräsi vuoden 1907 kesällä 362 kansanlaulua ja 34 polskaa Pohjanmaalta.[6]
Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverinsa Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi tytär Aune (toukok. 1905), joka kuoli parin kuukauden kuluttua, heinäkuussa ja haudattiin Pylkönmäelle (Saarijärven naapuripitäjään). Syksystä 1907 puolisot asuivat erillään; Silja asui Kuulan vanhempien luona.[7]
Vuonna 1913 Toivo Kuula sai lopulta eron Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Heidät vihittiin LappeenrannanSkinnarilanhovissa 29. huhtikuuta 1914, ja 4. huhtikuuta 1917 syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija.[8]
Toivo Kuula vuonna 1903.
Toivo Kuulan ensimmäiset merkittävät yksinlaulut ”Tuijotin tulehen kauan” ja ”Suutelo” syntyivät keväällä 1907 samaan aikaan viulusonaatin kanssa.[9]
Seuraavan talven aikana Kuula sävelsi pianotrioa sekä yksinlaulut ”Kesäyö kirkkomaalla” ja ”Epilogi”. Ne kuultiin hänen sävellyskonsertissaan Lappeenrannassa 7. lokakuuta 1908 yhdessä pianotrion ja viulusonaatin kanssa.[10] Konsertti oli suuri menestys, ja arvosteluissa katsottiin jopa, että Kuulan edellä oli enää Jean Sibelius. Vuosina 1908–1909 Kuula opiskeli kontrapunktia, orkestrointia, säveltämistä ja orkesterinjohtamista ulkomailla Bolognassa,[11]Leipzigin konservatoriossa[12] ja Pariisissa. Pariisissa syntyi Kuulan ehein suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. [13]
Säveltäjänä Toivo Kuula edusti varhaistuotannossaan kansallisromantiikkaa mutta otti myöhemmin aineksia myös uudesta ranskalaisesta musiikista. Erityisen merkittävä Kuula oli laulusäveltäjänä. Sekä hänen yksinlaulunsa että kuorolaulunsa ovat edelleen suosiossa.
Kuula toimi kapellimestarinaOulussa Soitannollisen Seuran orkesterissa vuosina 1910–1911[14] ja sen jälkeen Helsingissä Robert Kajanuksen orkesterin apulaiskapellimestarina yhdessä hyvän ystävänsä Leevi Madetojan kanssa vuosina 1912–1914.[15] Kun apulaiskapellimestarin virka lakkautettiin, Kuula toimi vapaana taiteilijana ja kiersi kaikkialla Suomessa konsertoimassa yhdessä vaimonsa kanssa. Vuonna 1916 hänet kutsuttiin Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin kapellimestariksi. Hän oli myös vuonna 1917 perustetun Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäsen.
Väkivaltainen kuolema Viipurissa
Suomen sisällissodan aikana Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestarina työskennellyt Kuula asui perheineen Viipurin lähellä Säiniöllä sijainneessa huvilassaan. Sisällissodassa Viipuri kuului punaisten valtaamiin alueisiin. Tämän vuoksi Kuula joutui piileskelemään punakaartin pakkovärväyksiä. Valkoisten suorittaman Viipurin valtauksen jälkeen perheen oli tarkoitus lähteä Luhankaan kesänviettoon, mutta tämä suunnitelma muuttui, kun Kuula vaimoineen kutsuttiin vapunaattona Vaasan rykmentin II pataljoonan esikuntaan vappulounaalle. Lounaan jälkeen siirryttiin Viipurin Seurahuoneelle, jossa Kuula esiintyi sotilaille. Illalla Alma Kuula lähti kotiin, mutta Toivo Kuula jäi vielä Seurahuoneelle jatkamaan juhlia.[16]Farmaseuttina aikaisemmin toiminut jääkärivääpeli Oskar Pirinen oli hankkinut paikalle spriitä Viipurin Punaisenlähteentorin apteekista, ja pian juhlijat, Kuula mukaan lukien, humaltuivat vahvasti.
Kuula riitaantui läsnä olleiden jääkäreiden kanssa siitä, oliko jääkäreillä vai talonpoikaisarmeijalla suurempi osuus Suomen vapauttamisessa. Jääkärit arvostelivat myös Kuulan säveltämää Suojeluskuntamarssia ja pitivät Sibeliuksen säveltämää Jääkärimarssia parempana. Kun eräs paikalla ollut huusi: ”Deutschland, Deutschland über alles!”, huusi Kuula tähän vastineeksi: ”Suomi, Suomi yli kaiken!” Eräs henkilö suututti Kuulaa sanomalla tälle: ”Mikä sinä olet meitä arvostelemaan – mitä sinä olet tehnyt muuta kuin heiluttanut tahtipuikkoasi ryssille?” Myös kielikysymys otettiin mukaan kiistaan, sillä monet mukana olleista jääkäreistä olivat suomenruotsalaisia, Kuula puolestaan vankkumaton fennomanian kannattaja.[17]
Toivo Kuula vuonna 1983 julkaistussa postimerkissä.
Kiistely muuttui pian käsirysyksi, jolloin jääkärivänrikki Mauritz Nylund pakotti Kuulan perääntymään huoneen poikki uunin luokse. Kuulaa lyötiin nyrkillä kasvoihin, jolloin hän veti esiin pienen puukon ja viilsi sillä Nylundia niskaan. Muut jääkärit raivostuivat tästä. Paettuaan Seurahuoneen pihalle Kuula kompastui ja kaatui maahan. Armoa anellutta Kuulaa ammuttiin revolverilla päähän.[18]
Tajuihinsa palannut mutta suuria tuskia kärsinyt Kuula kuoli pari viikkoa myöhemmin 18. toukokuuta1918Viipurin lääninsairaalassa.[19] Tapauksen tutkinta kesti pitkään, eikä ketään saatu lopulta tuomittua. Todennäköisimpänä syyllisenä pidettiin jääkärikapteeni Pekka Heikkaa, mutta hän hukkui purjehdusonnettomuudessa Vaasassa juuri ennen oikeuskäsittelyä.[19] Oikeudessa syylliseksi todettiin jääkärivääpeli Oskar Pirinen, joka oli vangittu Viipurissa 1918 pian Kuulan ampumisen jälkeen ja sitten surmattu pakoyrityksen yhteydessä. Kuulan elämäkerran kirjoittaja Juhani Koivisto on esittänyt epäilyksen, jonka mukaan Heikka ja Pirinen ehkä vaiennettiin, jottei oikeuskäsittelyssä paljastuisi kiusallisia tietoja Kuulan murhaan osallistuneista.
Toivo ja Alma Kuula on haudattu vieretysten Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Keväällä 1922 Toivo Kuulan haudalle pystytettiin hautapatsas. Sen suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio ja Toivo Kuulan pronssinen kohokuva oli Alpo Sailon tekemä.[20][21]
Anu Matilaisen Toivo Kuulan muistomerkki, 1988 on Helsingin Toivo Kuulan puistossa.
Vaasassa ja Oulussa on Toivo Kuulan muistolaatat. Vuonna 1983 julkaistiin Toivo Kuulan postimerkki. Helsingin Toivo Kuulan puistossa on vuonna 1988 valmistunut hänelle omistettu Anu Matilaisen muistomerkki.
↑Fingerroos, Outi: "Kuulaa kalloon": Toivo Kuulan kuolema Viipurissa. Elore, 2005, 12. vsk, nro 1. Suomen Kansantietouden Tutkijain seura ry. ISSN 1456-3010Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 6.9.2013.
