Perak sijaitsee Länsi-Malesian länsirannikolla, Malakansalmen rannalla. Pohjoisessa alue rajoittuu Thaimaahan, sekä Kedahin ja Penangin osavaltioihin, idässä on Kelantan ja Pahang ja etelässä Selangor. Osavaltion pinta-ala on 21,035 km2, mikä tekee siitä Länsi-Malesian toiseksi laajimman osavaltion. Perakin alue on vuoristoista ja alueen luonto on vehreää sademetsää. Perakissa sijaitseva Cameron Highlands on kuuluisa viljelyalue, joka on tunnettu muun muassa teeviljelmistään. Osavaltion rannikolla sijaitseva Pangkorin saari on suosittu turistikohde.[3][1]
Historia
Hollantilaisten rakentaman sataman raunioita Pangkorin saarella.
Esihistoria
Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että Perakin alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset kuningaskunnat muodostuivat 100-luvulla, kun alueella sijaitsi Gangga Negaran muinainen kuningaskunta 100-1000-luvuilla. Langkasukan kuningaskunta taas kukoisti 100-1300 luvuilla. Ensimmäinen suuri kauppaa käynyt kuningaskunta, joka hallitsi aluetta oli Srivijayan imperiumi 600-1300 -luvulla. Srivijayan imperiumin hajottua Majapahit hallitsivat aluetta 1500-luvulle asti.[4][5]
Portugalin ja Hollannin kolonialismin aika
Perakin sulttaanikunta syntyi Malakan sulttaanikunnan jouduttua portugalilaisten vallan alle 1500-luvun alussa. Malakan sulttaani pakeni Niemimaan eteläkärkeen, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan. Malakan viimeisen sulttaanin poika Mazaffar taas siirtyi Perakin sulttaaniksi. Vähitellen Perak kuitenkin etääntyi Malakan ja Johoren vaikutuspiiristä, sillä portugalilaisten valta Malakansalmella kasvoi, eikä Johore pystynyt kontrolloimaan Malakan pohjoispuolella olevaa Perakia. Lisäksi 1600-luvulle tultaessa Perak joutui Acehin sulttaanikunnan valloittamaksi. Hollantilaiset ajoivat lopulta vuonna 1641 portugalilaiset pois Malakan niemimaalta.[3][6][7][8]
Nykyisen Malesian alueen pohjoisimmat sulttaanikunnat olivat Perakin tavoin hyvin pieniä ja siksi alttiita eurooppalaisten ja muiden kaakkoisaasialaisten hyväksikäytölle. Perakin naapurivaltiot Kedah, Kelantan ja Terengganu joutuivat 1700-luvulla Siamin vallan alle vapauduttuaan Acehin alaisuudesta. Siam olisi valloittanut myös Perakin alueen merkittävien tinamalmivarantojen vuoksi, mutta Perak teki sopimuksen hollantilaisten kanssa alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania sai Perakilta monopoliaseman maan tinan ostamiseen, vastineeksi suojelusta siamilaisia ja muita mahdollisia hyökkääjiä vastaan.[3][6]
Brittiläisen kolonialismin aika
Brittiläiset saapuivat alueelle 1700-1800 luvun vaihteessa ja valta Malakan niemimaalla siirtyi hollantilaisilta briteille. Siirtomaavallan aikana Perakin alueelle siirtyi runsaasti kiinalaisia työskentelemään muun muassa tinakaivoksilla, ja alueella käytiin väkivaltaista valtataistelua kaivoksista 1870-luvulla. Tinakaivoksista käydyt niin sanotut Larutin sodat saivat alkunsa kun kaksi kiinalaista salaseuraa pyrkivät pääsemään osallisiksi tinakaivosoikeuksista. Kiistan välittäjäksi tuli lopulta brittiläinen William A. Pickering, joka sai kiinalaiset suostumaan siihen että britit toimivat kiistan välittäjinä. Neuvottelut johtivat lopulta Pangkorin sopimukseen, jossa britit tunnustivat sulttaani Abdullahin Perakin hallitsijaksi ja Perak luovutti brittihallinnon alaisuuten Dindingin alueen, johon sisältyi myös Pangkorin saari. Dinding liitettiin Salmisiirtokuntien hallintoalueeseen. Seuraavana vuonna kuitenkin brittien ja Abdullahin välit kiristyivät, kun brittihallinnon edustaja Perakissa murhattiin. Tapaus johti siihen että Abdullah syrjäytettiin. 1890-luvulla britit perustivat Liittoutuneet malaijivaltiot, johon liittyivät Perak, Negeri Sembilan, Pahang ja Selangor. Liitoksella britit pyrkivät luomaan vakautta epävakaisiin malaijivaltioihin, pyrkiäkseen näin turvaamaan taloudellisia etujaan Malakan niemimaalla.[6][9]
1950-luvulla Perak muodosti muiden Malakan niemimaan valtioiden kanssa Malaijan federaation, minkä perustaminen osaltaan laukaisi Malaijan kriisin, jossa Malaijan kommunistinen puolue KPM kävi sissisotaa federaatiota ja brittihallintoa vastaan. Kriisi sai alkunsa vuonna 1948, kun KPM:n terroristit murhasivat Perakissa kolme brittiläistä työnjohtajaa. KPM pyrki terrorillaan tuhoamaan alueen tinakaivoksia ja plantaaseja, tehdäkseen näin taloudellista vahinkoa briteille, ja saadakseen heidät siten lähtemään alueelta. 1950-luvun alussa britit pääsivät kuitenkin sissisodassa voitolle ja KPM:n terroristit antautuivat.[6]
Itsenäisyyden aika
Myös Malaijan liittovaltion, ja myöhemmin Malesian, itsenäisyyden aikana Perak on ollut merkittävä tinan tuottaja. Kuitenkin vuonna 1983 tinan hinta romahti, minkä jälkeen kaivostoiminta lopetettiin. Tinakaivostoiminnan loputtua osavaltio on voimakkaasti teollistunut.[3]
Väestö
Perakin väkiluku on noin 2,3 miljoonaa. Suurin kaupunki on osavaltion pääkaupunki Ipoh. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Tambun, Telok Intan, Taiping, Kuala Kangsar ja Lumut. Osavaltion väestö on keskittynyt Perakjoen varrelle. Osa asutuskeskuksista on kasvanut tinakaivosten ympärille. Suurin osa väestöstä on malaijeja, mutta osavaltiossa on merkittävä kiinalaisvähemmistö. Malaijeja on osavaltion väestöstä noin puolet. Kiinalaisväestöä on noin 35% ja intialaisia noin 7%.[10][7][11]
