Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Syömäpuikot

Japanilaiset hashi-syömäpuikot ja kertakäyttöiset waribashi-syömäpuikot

Syömäpuikot ovat kaksi samanmittaista, noin kynänkokoista puikkoa, joita käytetään ruokailuvälineenä Kiinassa, Taiwanissa, Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa. Niitä käytettiin ennen yleisesti myös Thaimaassa, mutta 1800-luvun länsimaalaistamiskampanjan jälkeen thairuoka syödään nuudeleita lukuun ottamatta lusikalla ja haarukalla.

Syömäpuikkoja tehdään puusta, bambusta, metallista, muovista, norsunluusta ja mammutinluusta. Korealaiset syömäpuikot valmistetaan useimmiten metallista, japanilaiset ja kiinalaiset yleensä puusta. Lisäksi japanilaiset syömäpuikot ovat yleisesti lyhyempiä kuin korealaiset ja kiinalaiset.

Syömäpuikot kehitettiin ainakin 3 000 vuotta sitten Kiinassa, mahdollisesti jopa 5 000 vuotta sitten. Legendan mukaan Kungfutse suosi syömäpuikkoja, koska surmaamiseen soveltuvia välineitä ei ollut sopiva pitää esillä pöydässä. Keisarin hovissa käytettiin hopeisia puikkoja, jotka uskomuksen mukaan hapettuisivat mustiksi, jos ruuassa oli myrkkyä.

Puikkoja pidetään yleensä oikean käden etusormen ja keskisormen sekä peukalon välissä ja käsitellään pinsettien tapaisesti nostamaan ruoanpalasia suuhun. Eri maissa on toisistaan poikkeavia etikettisääntöjä. Vasemman käden käyttö alkaa olla hyväksyttävää muuten paitsi erittäin muodollisissa tilanteissa. Puikoilla syömistä varten ruoka paloitellaan suupaloiksi jo valmistusvaiheessa ja riisi keitetään tahmeaksi. Pehmeää ruokaa voi pilkkoa myös puikoilla, joskin ruuan nostaminen suun eteen ja siitä osien irti pureminen on myös hyväksyttävää.

Kiinassa valmistetaan vuosittain 15 miljardia paria syömäpuikkoja, joiden valmistamiseen kuluu puuta noin 46 km²:n metsää vastaava määrä. Tämän vuoksi Kiinassa otettiin 1. huhtikuuta 2006 käyttöön viiden prosentin vero kertakäyttöisille syömäpuikoille.[1]

Lähteet

  1. Jane Macartney: A new Chinese takeaway begins on April 1 - a tax on chopsticks 23. maaliskuuta 2006. The Times Online. Arkistoitu 13.10.2008. Viitattu 23. maaliskuuta 2006. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kembali kehalaman sebelumnya