Tauromenion oli aiemman Naksoksen kaupungin perillinen alueella. Sitä asuttivat alun perin ei-kreikkalaiset sikulit, ja siitä tuli kreikkalaiskaupunki viimeistään vuonna 358 eaa. Kaupunki kukoisti edelleen roomalaisella kaudella, joka alkoi 200-luvulla eaa.[2][3]
Tauromenion sijaitsi, samoin kuin nykyinen Taormina, Sisilian itärannikon pohjoisosassa koilliseen tulivuori Aitnasta (nyk. Etna). Kaupunki oli rakennettu sille nimen antaneen Tauros-vuoren (”Härkä”) rinteeseen noin 200–300 metrin korkeudelle merenpinnasta laskettuna. Kaupunki sijaitsi suunnilleen Messenen eli aiemman Zanklen ja Katanen puolessa välissä, etäisyyden kumpaankin oltua alle 50 kilometriä, ja vain noin kolme kilometriä pohjoiseen aikaisemman Naksoksen kaupungin paikasta.[2][3]
Historia
Klassinen ja hellenistinen kausi
Tauromenionin paikalla on oletettavasti ollut varhaisempi saaren ei-kreikkalaisten asukkaiden sikulien asutus. Paikalta on tehty joitakin löytöjä jo 600–400-luvuilta eaa. Tauromenionin kaupunki perustettiin vuonna 358 eaa., toisin sanoen se oli varsin myöhäinen Sisilian kreikkalaiskaupunkien joukossa. Sen perustivat varhaisemman, Syrakusan tyranni Dionysios I:n vuonna 403 eaa. tuhoaman Naksoksen kaupungin entisten asukkaiden jälkeläiset.[1][2]
Antiikin lähteiden mukaan naksoslaiset oli kaupunkinsa tuhon jälkeen ajettu maanpakoon, ja Dionysios luovutti kaupungin alueen lähiseudun sikuleille. Nämä asettuivat Naksoksen paikan sijasta ylemmäksi vuorenrinteelle kaupungin pohjoispuolelle, paikalle, jota kutsuttiin Tauros-vuoreksi. He pystyttivät paikalle alun perin noin vuonna 396 eaa. tilapäisen asutuksen, mutta myöhemmin rakensivat sille muurit ja tekivät siitä tavallisen kaupungin, jolle antoivat nimen Tauromenion.[3][5]
Vuonna 394/393 eaa. Dionysios yritti vallata Tauromenionin, mutta epäonnistui. Vuonna 392 eaa. tehdyssä rauhassa kaupunki alistui Dionysioksen valtaan. Tämä karkotti suuren osan väestöstä ja asutti sinne omia palkkasotilaitaan. Tämän jälkeen kaupungista kuullaan seuraavan kerran vasta vuonna 358 eaa., jolloin Andromakhos, historioitsija Timaioksen isä, toi paikalle joukon jäljellä olleita, eri puolilta saarta koottuja naksoslaisten jälkeläisiä, ja asutti nämä Tauromenioniin. Diodoros Sisilialainen vaikuttaa pitäneen tätä kokonaan uuden kaupungin perustamisena, mutta historian perusteella tämä ei täysin pidä paikkansa, ja ainakin kaupungin vanha nimi säilyi. Tämän jälkeen kaupunki oli joka tapauksessa kreikkalainen, ja sitä pidettiin Naksoksen seuraajana, vaikka se sijaitsikin eri paikassa. Tämän vuoksi Plinius sanoo, että kaupunki tunnettiin aiemmin nimellä Naksos.[3][5][6][7] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Tauromenitēs (Ταυρομενίτης), myöhemmin latinaksi Tauromenitanus.[3]
Uusi kaupunki vaikuttaa nousseen nopeasti kukoistavaksi, ja se vaikuttaa olleen huomattava jo Timoleoninkarthagolaisia vastaan suuntautuneen sotaretken aikaan vuonna 345 eaa. Tuolloin se oli ensimmäinen paikka saarella, johon sotajoukot rantautuivat tultuaan Rhegionista. Kaupunki oli tuohon aikaan edelleen Andromakhoksen vallassa. Hänen hallintonsa kuvataan hyväksi, erityisesti suhteessa aikakaudelle tyypillisiin tyrannioihin seudun muissa kaupungeissa. Tauromenion liittoutui Timoleonin kanssa, ja Andromakhos pysyi vallassa Timoleonin karkotettua tyrannit muista kaupungeista.[3][6][8]
Myöhemmin valta kaupungissa vaikuttaa siirtyneen Syrakusan tyranni Agathokleelle, joka ajoi muun muassa historioitsija Timaioksen maanpakoon. Myöhemmin Tauromenionilla oli oma tyranni, Tyndarion, joka vaikutti samaan aikaan kuin Hiketas Syrakusassa ja FintiasAkragaassa. Tyndarion oli yksi niistä, jotka kutsuivat Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen sotimaan Sisiliaan, ja samalla liittoutui tämän kanssa Syrakusaa vastaan. Myöhemmin Tauromenion oli Syrakusan tyranni Hieron II:n vallassa ja toimi tämän tukikohtana Messenessä valtaa pitäneitä mamertiineja vastaan. Kaupunki jäi Hieronin valtaan myös tämän Rooman kanssa vuonna 263 eaa. tekemässä sopimuksessa, ja säilyi tällaisena tämän kuolemaan saakka. Ilmeisesti tämän vuoksi se ei esiinny ensimmäisen puunilaissodan yhteydessä 264–241 eaa.[3]
Tauromenion löi omaa rahaa ainakin 300- ja 200-luvuilla eaa.[1][9]
Roomalainen kausi
Tauromenion tuli Rooman vallan alle vasta kun koko saaresta tehtiin roomalainen provinssi vuoden 241 eaa. jälkeen. Sitä ei juurikaan mainita toisen puunilaissodan aikaan 218–202 eaa., mutta se vaikuttaa antautuneen roomalaisille hyvillä ehdoilla, mistä sen hyvä asema myöhemmin roomalaisella kaudella saattaa johtua. Myöhemmin Tauromenion oli yksi Sisilian kolmesta liittolaiskaupungista (civitas foederata), mikä tarkoitti etuoikeutettua asemaa ja nimellistä itsenäisyyttä. Kaupungin ei edes tarvinnut Messenen tavoin varustaa laivoja Rooman laivastoon. [3][10]
Tauromenion kärsi kuitenkin suuresti ensimmäisestä orjasodasta 135–132 eaa., sillä kapinoivat orjat tekivät siitä yhden tukikohdistaan ja kykenivät vastustamaan pitkään konsuli Rupiliuksen joukkoja. Kaupunki tuli vallatuksi vasta pitkän nälänhädän jälkeen, kun Sarapion-niminen kapinallisten johtajiin kuulunut petti kaupungin roomalaisille. Tämän jälkeen henkiinjääneet surmattiin.[3]
Sextus Pompeiuksen sodassa Sisiliassa kaupunki toimi tämän tukikohtana Octavianusta eli myöhempää Augustusta ja toista triumviraattia vastaan vuonna 36 eaa. Pompeiuksen kukistuttua Augustus teki Tauromeniumista roomalaisen colonianColonia Tauromeniorum vuonna 30 eaa. Entiset asukkaat karkotettiin tuolloin.[2][3][6]
Tauromenium kukoisti seuranneella keisarikaudella, ja se oli Sisilian harvoja huomattavampia paikkoja. Strabon mainitsee kaupungin huomattavana omana aikanaan, vaikkakin se oli pienempi kuin Messene ja Katane.[11] Sekä Plinius vanhempi että Ptolemaios kutsuvat sitä coloniaksi.[12] Kaupunki tunnettiin muun muassa viinistään ja marmoristaan.[3]
Kaupunki säilyi olemassa keskiajalle siirryttäessä, ja se oli Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan viimeisiä asemia saarella. Saraseenit valtasivat kaupungin vuonna 906 kaksivuotisen piirityksen jälkeen, ja tuhosivat sen.[3]
Rakennukset ja löydökset
Tauromenionin kaupunkialue käsitti noin 65 hehtaarin kokoisen alueen. Se oli rakennettu vuoren rinteeseen tehdyille pengerryksille. Kaupungin säilyneet jäänteet ovat pääosin peräisin hellenistiseltä ja roomalaiselta kaudelta.[1]
Akropoliit ja kaupunginmuurit
Tauromenionin korkeimpana akropoliina eli linnavuorena toimi oletettavasti ylempi kukkula Tauros-vuoren rinteessä. Se kohosi jyrkkänä jo muutoinkin korkealla olleen kaupungin yläpuolelle. Siellä on nykyisin saraseeniaikainen linnoitus, nykyinen Castello Saraceno (Castello di Taormina). Toisena akropoliina toimi kukkula, jonka etelärinteeseen teatteri oli kaiverrettu. Kaupunginmuurien osia on eri puolilla kaupungin ympäristössä. Muureja on säilynyt erityisesti lähellä kaupungin agoran paikkaa.[1][3]
Agora ja sen ympäristö sekä temppelit
Kaupungin kreikkalaisena agorana eli kokoontumis- ja kauppapaikkana toimi tasanne teatterin länsipuolella. Se vastaa suurin piirtein nykyistä Piazza Vittorio Emanuelea. Agoran länsipuolella nykyisen Santa Caterinan kirkon paikalla sijaitsi ilmeisesti temppeli, joka edusti doorilaista tyyliä. Myös nykyisen San Pancrazion kirkon paikalla on ollut temppeli, joka oli oletettavasti omistettu ZeusSerapikselle. Kolmas temppeli sijaitsi ilmeisesti teatterin lähellä.[1][2]
Roomalaisella kaudella agora säilyi forumina. Sen lähelle rakennettiin roomalainen kylpylä, jossa oli kolme huonetta. Näistä kaksi oli lämmitetty hypokausteilla. Forumin länsisivulla oli pieni roomalaisaikaisen odeion eli musiikkiteatteri, joka oli katettu puisella katolla. Sen jäänteet on ajoitettu 100-luvulle jaa.[2] Ne sijaitsevat heti nykyisen Santa Caterinan kirkon vieressä.
Teatteri sijaitsee noin 100 metriä itään forumin paikasta. Se oli rakennettu kaupungin toisen akropoliin rinteeseen roomalaisella kaudella 100-luvulla jaa. Teatterin ylemmät rakenteet oli tehty roomalaiseen tapaan tiilestä. Pohjakaava paljastaa, että paikalla on kuitenkin ollut varhaisempi kreikkalainen teatteri, joka oli tehty hellenistisellä kaudella 200-luvulla eaa. ja on muistuttanut monin tavoin Syrakusan teatteria.[1][2]
Teatterin näyttämörakennus on edustanut korinttilaista tyyliä ja se on ollut monin tavoin koristeltu. Rakennuksen taustaseinä on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Katsomosta avautuu suurenmoinen näköala Etnan suuntaan, ja mahdollisesti tätä varten näyttämön taustaseinään oli jätetty kolme suurta kaari-ikkunaa. Puolikaarenmuotoisen katsomon istuinkivet ovat kadonneet ja korvattu kunnostuksen yhteydessä, mutta katsomon takamuuri on säilynyt. Myöhemmällä roomalaisella kaudella teatteri muutettiin roomalaisiin näytäntöihin soveltuvaksi areenaksi.[2][3]
Nykyisin teatterin rauniot ovat Taorminan ja koko Sisilian tunnetuimpia antiikin aikaisia nähtävyyksiä sekä siksi, että ne ovat säilyneet suhteellisen hyvin, että ainutlaatuisen sijaintinsa ja näköalansa vuoksi.
Muut löydökset
Teatterin läheltä Via Bagnoli Crocelta on löydetty gymnasioniksi oletetun rakennuksen rauniot. Se koostui keskellä olleesta peristyyli-pihasta ja sen kolmella tai neljällä sivulla olleista huoneista. Yksi huoneista on tunnistettu kirjastoksi.[2]
Lähellä forumia on Naumakhiana (Naumachia) tunnetun koristeellisen tiilimuurin jäänteet. Muuri oli uloin osa suuresta kaksiosaisesta vesisäiliöstä ja muodosti samalla pengerryksen tukimuurin. Suuria vesisäiliöitä on löydetty myös Vicolo Florestalta ja Contrada Giafarilta. Muihin löytöihin lukeutuu muun muassa katukiveystä, hautoja, veistoksia, lattiamosaiikkeja ja piirtokirjoituksia eri puolilla kaupungin aluetta ja ympäristöä.[2][3]
Lähteet
↑ abcdefgHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”48 Tauromenion”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghijkStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”TAUROMENION (Taormina) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghijklmnopSmith, William: ”Tauromenium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)