Vilhelm (Vilkku) Joukahainen (aikaisempi sukunimi Seppä) (19. huhtikuuta1879Vehkalahti – 27. maaliskuuta1929Hamina) oli suomalainen opettaja, toimittaja, runoilija, Maalaisliiton kansanedustaja ja ministeri. Hän käytti kirjailijana myös salanimiä Sakari Pyysalo ja Vilho Rautseppä.
Joukahaisen vanhemmat olivat talollinen Kalle Kustaa Seppä (Jouhikainen) ja Helena Heikintytär Ståhlberg joka oli kotoisin Vehkalahden Reitkallin Pässilän rusthollista. Hänen äitinsä oli jäänyt alaikäisten lapsien kanssa leskeksi ensimmäisestä aviomiehestään, Vehkalahden Husulan kylän Jaakkolan kantatilalla tilanosaa viljelleestä perintötilallinen Jooseppi Heikinpoika Jouhikaisesta, ja meni parin vuoden kuluttua naimisiin uudestaan sukunimettömän renki Kalle Kustaan kanssa, joka oli kotoisin Liikkalan sepän talon palkollisväestä, ja josta näin tuli Husulan Jouhikaisen tilan puusniekka. Renki Kalle Kustaa Tuomaanpoika oli syntyjään nuorempi poika Hirvelän Sepän talosta[1]. Jälkimmäisestä avioliitosta syntyi tähän uusperheeseen poika Vilkku (Vilhelm). Koska Vilkulle ei ollut luvassa viljelystilan osuutta (maanomistuksen oli tarkoitus periytyä äidin ensimmäisen aviomiehen eloonjääneelle tyttärelle), Vilkku laitettiin opintielle hankkimaan itselleen oma ammatti ja toimeentulo. Hän kävi kansakoulun ja kansanopiston ja valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista 1902. Hän toimi Keski-Savon kansanopiston vt. johtajana 1902–1903 sekä 1905 ja kansakoulunopettajana Tuusulassa1904 ja Haminassa 1904–1919.
Kansallisromanttisessa hengessä Vilkku käänteli kotitilansa nimestä (Jouhikainen, Joukainen) itselleen kalevalaiselta kuulostavan sukunimen Joukahainen. Oikeasti hän ei ollut Virolahden Joukaisten (Jouhikaisten) biologisia jälkeläisiä.
Joukahainen oli Koitar-lehden päätoimittajana Haminassa 1904–1905, Kansakoulun lehden toimittajana 1909–1919, Maakansan toimittajana 1913–1914, Maaseutu-lehden päätoimittaja 1916–1920, Maan äänen toimittajana 1919–1920, Turunmaa-lehden päätoimittajana 1923–1924 ja Suomen talonpoika -lehden päätoimittajana 1924–1925. Joukahainen toimi myös maanviljelijänä Vehkalahdella ja oli viimeksi Suomen Maatalous-Osake-Pankin Haminan konttorin johtaja 1926–1929.[2]
Joukahainen kirjoitti myös runoja ja näistä tunnetuin on joululaulu On hanget korkeat, nietokset, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Joulupukki-lehdessä.[4]
Teoksia
Iltapäiväpakina Paljakan tuvassa : saanut ensimmäisen palkinnon R. Y. vuorokeskustelukilpailussa v. 1902. Raittiuden ystävät, Kuopio 1902
Haminan raittiusyhdistys 1884–1904 / toimittanut Wilkku Joukahainen. Haminan raittiusyhdistys 1904
Harjotelmia. Otava 1906 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Ihmisen poika: nykyajan lauluja. Otava 1906 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Harjotelmia: kaksikymmentä runoa. Alfred Lagerbom, Hamina 1907
Tuomas Ronkainen: kaksinäytöksinen näytelmä. Seuranäytelmiä n:o 120. Karisto 1910 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Elon juhla: runoja kahden vuosikymmenen varrelta. Hamina 1918
