Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ennen sotaa Krakovassa asui yksi Puolan suurimmista juutalaisvähemmistöistä, joka käsitti 60 000–80 000 henkeä. Valtaosa varsinkin konservatiivisista juutalalaisista asui Kazimierzin kaupunginosan vanhoissa juutalaiskortteleissa, mutta suuri osa niin sanotuista assimiloituneista juutalaisista asui muiden puolalaisten seassa eri puolilla kaupunkia. Vainot alkoivat heti saksalaisten vallattua kaupungin syyskuussa 1939. Juutalaiset pakotettiin osallistumaan työpalveluun, ja marraskuussa kaikkien yli 12-vuotiaiden juutalaisten tuli käyttää Daavidintähdellä varustettua käsivarsinauhaa. Synagogat suljettiin ja niiden arvoesineet takavarikoitiin.
Toukokuussa 1940 saksalainen miehityshallinto päätti suurista juutalaiskuljetuksista pois kaupungista. Vain noin 15 000 työläistä perheineen sai jäädä kaupunkiin, muut uudelleenasutettiin kaupunkia ympäröiville alueille ja muualle Puolaan. Ghetto perustettiin virallisesti 3. maaliskuuta 1941 Podgórzen kaupunginosaan Veikselin etelärannalle, ei siis Kazimierzin juutalaiskorttelien alueelle. 15 000 juutalaista ahdettiin 320 asuinrakennukseen, joissa oli yhteensä 3 167 huonetta. Huono-onnisimmat joutuivat oleilemaan kaduilla. Nälkä oli gheton asukkaille yksi pahimmista ongelmista.
Tyhjennys
Juutalaisten kuljetus lähdössä Krakovan ghetosta maaliskuussa 1943.
Ghetto eristettiin muureilla ympäröivästä kaupungista. Kaikki ikkunat ja ovet, jotka antoivat kaupungin niin sanotulle arjalaiselle puolelle, suljettiin. Ghettoon johti vain neljä vartioitua sisäänkäyntiä. Kuten Varsovan ghetossa, myös Krakovassa juutalainen vastarintaliike Żydowska Organizacja Bojowa (ŻOB) järjesti vastarintaa, jota tuki puolalainen Armia Krajowa. Krakovassa mihinkään suureen kansannousuun ei kuitenkaan ryhdytty.
Järjestelmälliset kuljetukset ghetosta alkoivat 30. toukokuuta 1942. Asukkaat kuljetettiin ympäröiville keskitys- ja tuhoamisleireille, pääasiassa Bełżeciin ja läheiselle Płaszówin keskitysleirille. Työleirille kuljetetuista osa pääsi Oskar Schindlerin tunnetulle emalitehtaalle: Schindler suojeli juutalaisia työntekijöitään ja pelasti näin yli tuhannen ihmisen hengen. Virallisesti juutalaisille ilmoitettiin, että heidät kuljetettaisiin Ukrainaan uudelleenasutettaviksi. Satoja ihmisiä surmattiin myös itse ghetossa.
Vuoden 1943 maaliskuussa ghetto tyhjennettiin viimeisistäkin 10 000 juutalaisesta. 8 000 työhön kykenevää kuljetettiin Płaszówiin, loput ammuttiin ghettoon. Jäljelle jääneet kuljetettiin Auschwitziin. Gheton tyhjennyksen jälkeen kaikki juutalaisten jälkeensä jättämä omaisuus kerättiin talteen. Viimeiseksi Płaszówiin lähetettiin juutalaisten neuvosto ja ghettopoliisiin kuuluneet.
Kirjallisuutta
Graf, Malvina: The Kraków Ghetto and the Plaszów Camp Remembered. Tallahassee: The Florida State University Press, 1989. ISBN 0-8130-0905-7.
Polanski, Roman: Roman. New York: William Morrow and Company, 1984. ISBN 0-688-02621-4.
Katz, Alfred: Poland’s Ghettos at War. New York: Twayne Publishers, 1970. ISBN 0-8290-0195-6.
