Suomessa maalaiskunnan käsite syntyi vuoden 1865 kunnallishallinnon uudistuksessa, jossa maaseudun paikallishallinto irrotettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkonseurakunnista. Kaupungeilla oli ollut oma maallinen kirkosta eroava hallinto aiemminkin. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen perusteella maaseudun alueelliseksi perushallintoyksiköksi tuli pitäjän sijasta maalaiskunta, vaikkakin puhekielessä myös pitäjä-sana jäi käyttöön. Vuoden 1977kunnallislaki poisti kuntien juridisen jaon kaupunkeihin, kauppaloihin ja maalaiskuntiin, joten termiä maalaiskunta ei enää esiinny laissa.
Silloinkin, kun maalaiskunta oli kunnallishallinnollisena käsitteenä olemassa, sanaa maalaiskunta käytettiin melko harvoin muuten kuin niissä kunnannimissä, joihin se sisältyi. Vaikka kaupunkeja kutsuttiin useammin kaupungeiksi kuin kunniksi ja kauppaloita useammin kauppaloiksi kuin kunniksi, maalaiskuntia kutsuttiin useimmiten vain kunniksi, ellei ollut erityistä syytä tähdentää kuntamuotoa.lähde? Esim. tuon ajan tietosanakirjoissa kaupunkeja ja kauppaloita käsittelevät artikkelit alkavat yleensä: "X (kaupungin tai kauppalan nimi) kaupunki/kauppala x:ssä x:n läänissä" mutta maalaiskuntia käsittelevät artikkelit alkavat tavallisesti "X, kunta [ei sanaa maalaiskunta] x:ssä x:n läänissä."[2]
Aikaisemmin kaupunkeihin ei voinut kuulua laajoja maaseutualueita, koska kaupunkia ja maaseutua koskivat suurelta osin erilaiset lait. Näin ollen kokonaista pitäjää ei voitu muuttaa kaupungiksi, vaan jos jonkin pitäjän alueelle perustettiin tyhjästä kaupunki tai aiemmin pitäjään kuulunut asutuskeskus sai kaupunkioikeudet, se piti erottaa hallinnollisesti emäpitäjästään. Kaupunki sai tavallisesti sen pitäjän nimen, jonka alueelle se perustettiin. Erotukseksi perustetusta kaupungista tällaisten pitäjien nimi piti muuttaa. Uusi nimi muodostui tavallisesti kaupungin nimen genetiivistä ja sanasta pitäjä. Vuonna 1865 Suomeen perustettiin kunnallishallinto, tosin uudistus ei toteutunut heti kokonaan, mutta vähitellen pitäjistä tuli maalaiskuntia. Niiden entisten pitäjien nimiksi, joiden alueelle oli perustettu samanniminen kaupunki, tuli kaupungin nimen genetiivi ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Helsinki-nimisen pitäjän alueelle perustettiin 1550 samanniminen kaupunki, ja pitäjän uudeksi nimeksi tuli Helsingin pitäjä. Kun tämä pitäjä muuttui maalaiskunnaksi 1860-luvulla, ryhdyttiin siitä käyttämään nimeä Helsingin maalaiskunta. Myöhemmin muista maalaiskunnista erotettiin samannimisiä kauppaloita, ja niiden uusiksi nimiksi tuli heti kauppalan nimen genetiivimuoto ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Rovaniemi-nimisestä maalaiskunnasta, erotettiin vuonna 1929 samanniminen kauppala ja Rovaniemi-nimisen maalaiskunnan nimeksi tuli Rovaniemen maalaiskunta (Rovaniemen kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960). Myös yksi kaupunki erotettiin suoraan maalaiskunnasta, joka sai tuolloin nimeensä sanan maalaiskunta, vuonna 1869 Kemin kaupunki siihenastisesta Kemi-nimisestä maalaiskunnasta, joka sai nimen Kemin maalaiskunta.
Suuressa osassa maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneistä kunnista on ollut sellainen hallinnollinen erikoisuus, että niiden kunnanvirasto ei ole sijainnut omassa kunnassa, vaan samannimisessä naapurikaupungissa tai -kauppalassa. Myös maantieteelliseltä muodoltaan suuri osa niistä oli erikoisia: Suuri osa niistä ympäröi keskellä olevaa kaupunkia tai kauppalaa joka suunnalta, jolloin kaupunki tai kauppala muodosti maalaiskunnan sisällä enklaavin ja maalaiskunta oli "reikäleipäkunta." Toisaalta Heinolan maalaiskunta koostui kahdesta erillisestä osasta. Jyväskylän maalaiskunnan rajat taas muistuttivat kahdeksikkoa, sillä kunta käsitti kaksi samaa kokoluokkaa olevaa lohkoa, jotka olivat toisiinsa yhteydessä noin kilometrin levyisen ja noin kahden kilometrin pituisen käytävän kautta.
Suomessa on ollut kaikkiaan 36 maalaiskunta-sanaa nimessään käyttänyttä kuntaa, tosin ei koskaan näin monta yhtaikaa. Enimmillään jopa yli puolella kaikista Suomen kaupungeista ja kauppaloista oli naapurinaan maalaiskunta-sanaa nimessään käyttävä kunta. Nykyisin niitä ei ole enää yhtäkään, mikä johtuu enimmäkseen kuntaliitoksista. Useimmat näistä kunnista on liitetty kokonaan viereiseen samannimiseen kaupunkiin tai kauppalaan. Näin tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1959, kun Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan ja viimeisen kerran vuonna 2009, kun viimeinen nimessään maalaiskunta-sanaa käyttänyt kunta, Jyväskylän maalaiskunta, liittyi vapaaehtoisesti osaksi Jyväskylän kaupunkia. Eräät maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneet kunnat on liitetty useampaan kuin yhteen kuntaan kuten Kuopion maalaiskuntaKuopion kaupunkiin ja Siilinjärven kuntaan vuonna 1969. Eräät ovat muuttaneet nimensä jättäen maalaiskunta-sanan nimestään pois. Näistäkin osa on sittemmin kadonnut kuntaliitoksissa, mutta eräät ovat vielä nimensä vaihtaneina olemassa: entinen Helsingin maalaiskunta nimellä Vantaa vuoden 1972 alusta, jolloin kunta muuttui maalaiskunnasta kauppalaksi, entinen Ikaalisten maalaiskunta nimellä Ikaalinen vuoden 1972 alusta, jolloin kunta muuttui maalaiskunnasta kauppalaksi ja kuntaan kuulunut Ikaalisten epäitsenäinen kauppala lakkautettiin, entinen Kemin maalaiskunta nimellä Keminmaa vuoden 1980 alusta sekä entinen Pietarsaaren maalaiskunta nimellä Pedersören kunta helmikuusta 1989. Koiviston maalaiskunta, Käkisalmen maalaiskunta, Sortavalan maalaiskunta ja Viipurin maalaiskunta taas olivat jääneet luovutetulle alueelle.
Maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneiden kuntien kunnanrajakilvissä käytäntö vaihteli: esimerkiksi Jyväskylän maalaiskunnan rajakilvessä oli käytetty mlk-lyhennettä[3], mutta Rovaniemen maalaiskunnan kyltissä puolestaan kokonaista maalaiskunta-sanaa.[4]
Luettelo maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneistä Suomen kunnista
Huomautus: ruotsinkielisten nimien osalta Helsingin maalaiskunta ja Pietarsaaren maalaiskunta eivät kuuluneet tähän kategoriaan, vaan niiden ruotsinkieliset nimet o(li)vat Helsinge ja Pedersöre, niissä ei ollut tarpeen tehdä eroa kaupungin ja viereisen maalaiskunnan välille.
vuonna 1865 perustettu,[5] alkujaan paitsi nykyisen Vantaan, myös suurimman osan nykyistä Helsinkiä ja joitain nyky-Espoon itäisimpiä kyliä sisältänyt,[6] maalaiskunta. Helsinkiin kohdistuneiden alueliitosten myötä huomattavasti supistunut maalaiskunta sai kauppalanoikeudet vuonna 1972, jolloin muutti nimekseen Vantaa.
viimeinen maalaiskunta-sanaa nimessään käyttänyt kunta, yhdistyi Jyväskylän kaupungin ja Korpilahden kunnan kanssa uudeksi Jyväskylän kaupungiksi vuonna 2009
nimi muutettiin Oulujoeksi vuonna 1910, jaettiin Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Oulun, Oulunsalon, Tyrnävän, Utajärven ja Ylikiimingin kuntien kesken 1965
Kemi ja Kemin maalaiskunta (nyk. Keminmaa): Erilliset (Kemin seurakunta ja Keminmaan seurakunta, aiemmin Kemin kaupunkiseurakunta ja Kemin maaseurakunta)
Kuopio ja Kuopion maalaiskunta: Erilliset, useita seurakuntia Kuopiossa (Kuopion maaseurakunnan nimeksi tuli kuntaliitoksen yhteydessä Kallaveden seurakunta)
Parainen ja Paraisten maalaiskunta: Aluksi yhteinen kaksikielinen seurakunta (Pargas församling/Paraisten seurakunta), jaettu 1952 kielen mukaan (Pargas svenska församling ja Paraisten suomalainen seurakunta)
Pieksämäki ja Pieksämäen maalaiskunta: Erilliset vuodesta 1956 Pieksämäen ja Pieksänmaan liitokseen 2007 asti (Pieksämäen kaupunkiseurakunta ja Pieksämäen maaseurakunta)
Pietarsaari ja Pietarsaaren maalaiskunta: Yhteinen suomenkielinen seurakunta (Pietarsaaren suomalainen seurakunta), erilliset ruotsinkieliset seurakunnat vuoteen 2000 (Jakobstads svenska församling sekä Esse församling, Pedersöre församling ja Purmo församling). Vuonna 2000 Pedersören ruotsinkieliset seurakunnat liittyvät uuteen Pedersöre församlingiin. Sen sijaan Jakobstads svenska församling ei liittynyt uuteen seurakuntaan.
Pori ja Porin maalaiskunta: Erilliset vuoteen 1960 asti (Porin kaupunkiseurakunta ja Porin maaseurakunta), jaettu sen jälkeen Keski-Porin, Länsi-Porin ja Pihlavan seurakuntiin
Porvoo ja Porvoon maalaiskunta: Kielen mukaan erilliset (Porvoon suomalainen seurakunta ja Borgå svenska domkyrkoförsamling)
Viipuri ja Viipurin maalaiskunta: Erilliset luovutukseen asti (Viipurin tuomiokirkkoseurakunta, Viipurin ruotsalainen seurakunta ja Viipurin maaseurakunta)
Suomen tavoin Ruotsissakin joidenkin maalaiskuntien nimissä oli aiemmin sana landskommun erotukseksi samannimisestä kaupungista. Seuraavassa luettelossa ovat tällaiset kunnat vuonna 1916:[7]
Ronnebyn maalaiskunta (liitetty Kallingen maalaiskuntaan 1963, joka puolestaan liittyi Ronnebyn kaupunkiin 1967, vuodesta 1971 alkaen osa Ronnebyn kuntaa)
Strängnäsin maalaiskunta (mannerosa liitetty Strängnäsin kaupunkiin ja muut osat Aspön maalaiskuntaan 1950, Aspön maalaiskunta liittyi Tosterön maalaiskuntaan 1952, vuodesta 1971 alkaen osa Strängnäsin kuntaa)
Trosan maalaiskunta (liitetty Trosa-Vagnhäradin maalaiskuntaan 1926, joka liittyi Vagnhäradin maalaiskuntaan 1952, joka puolestaan liittyi Nyköpingin kuntaan 1974, josta Trosan kunta erotettiin vuonna 1992)
Visbyn maalaiskunta (liitetty Visbyn kaupunkiin 1936 lukuun ottamatta erästä asumatonta aluetta, joka liitettiin Endren maalaiskuntaan, vuodesta 1971 alkaen osa koko maakunnan/läänin kattavaa Gotlannin kuntaa)
Näiden 37 kunnan lisäksi oli olemassa Alingsåsin maaseurakunta ja Rödene -niminen maalaiskunta. Kauppaloiden tapauksessa kauppalan nimen perään liitettiin sana köping, mutta maalaiskunnan nimen perään ei liitetty mitään sanaa.
Vuoden 1916 jälkeen oli olemassa vielä nämä kaupunkien kanssa samannimiset maalaiskunnat:
Vinslövin maalaiskunta (muutettu Vinslövin kunnaksi 1971, Vinslövin kauppala muutettiin ainutlaatuiselle nimelle Vinslövs centralkommun, molemmat ovat vuodesta 1974 alkaen osa Hässleholmin kuntaa)
Kanadassa jokainen provinssi päättää itse kunnallishallinnostaan. Alberta, Manitoba, New Brunswick ja Saskatchewan ovat ainoat provinssit, joissa on maalaiskuntia. Maalaiskunnilla on kevyemmät lakisääteiset velvoitteet kuin kaupunkikunnilla.
Venäjä
Venäjän kunnat ovat kaupunkikuntia tai maalaiskuntia.
↑Aulikki Litzen ja Jukka Vuori, Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945, Vantaa, (ISBN951-8959-77-3, viitattu 21. toukokuuta 2019), s. 115–120
↑Aulikki Litzen ja Jukka Vuori, Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945, Vantaa, (ISBN951-8959-77-3, viitattu 21. toukokuuta 2019), s. 34–37
↑Folkmängden inom administrativa områden 1915 (PDF) (Tab. 1. Folkmängden inom särskilda administrativa områden den 31 december 1915 enligt indelningen 1 januari 1916) Statistiska centralbyrån. Viitattu 13.9.2013. (ruotsiksi)
