Kemijärven seurakunta erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1779 ja Kemijärven kunta perustettiin vuonna 1871.[3] Vuonna 1957 Kemijärven kunnan keskustaajama lähialueineen erotettiin siitä Kemijärven kauppalaksi ja siihenastisen Kemijärvi-nimisen kunnan nimi muutettiin Kemijärven maalaiskunnaksi. Tämä oli viimeinen kerta, kun Suomen kunnan nimeen lisättiin sana maalaiskunta. Kemijärven maalaiskunta -nimellä kunta ehti olla olemassa vain 16 vuotta, sillä vuonna 1973 maalaiskunta liittyi kauppalaan samalla kun kauppalan kuntamuoto muuttui kaupungiksi. Kemijärven seurakunta pysyi jakamattomana myös kunnallisen eron aikana.
Kemijärven maalaiskunnan suurin asutuskeskittymä kauppalan erottamisen jälkeen oli Kemijärven itärannalla sijaitseva Isokylä, jossa asui liki neljännes kunnan väestöstä. Kunnan länsiosassa sijaitsi Raajärven kaivosalue, jonka malmiot löydettiin vuonna 1958. Itse kaivos aloitti toimintansa vuonna 1965 ja se suljettiin vuonna 1975. Lähellä Raajärven kaivosta sijaitsi vuosina 1959–1967 toiminut Kärväsvaaran kaivos, jonka malmiesiintymä oli löydetty jo 1920-luvulla. Isonkylän tuntumaan rakennettu Kemijärvi Oy:n sulfaattiselluloosatehdas sekä Suomutunturin hiihto- ja matkailukeskus kunnan kaakkoisosassa avattiin samoin vuonna 1965.[4]
Kemijärven kauppala erotettiin Kemijärven maalaiskunnasta vuonna 1957.[5]
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Kemijärven maalaiskunnan taajamat olivat Isokylä (1 428 asukasta) ja Joutsijärvi (204 asukasta). Vuonna 1960 Isokylässä oli 1 054 asukasta ja Joutsijärvellä 380 asukasta. Vuoden 1960 rajauksessa taajamia olivat lisäksi 293 asukkaan Juujärvi ja 201 asukkaan Soppela, jotka eivät olleet taajamia enää 1970.[6]
↑ abcHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 215–225. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
↑Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
