Tahko[1], Tahkomäki[1] tai Tahkovuori on mäki eli vaara Pohjois-Savossa, KuopionNilsiässäSyvärijärvestä lähtevän Tahkolahden rannalla noin 56 kilometriä Kuopion keskustasta koilliseen.[1] Tahkon korkeus on 201 metriä läheisestä järvenpinnasta ja 296 metriä merenpinnasta. Viereinen Välimäki on korkeampi, 314 metriä merenpinnasta, mutta korkeamman maaston ympäröimänä se ei erotu ympäristöstään yhtä selvästi kuin suoraan Syvärin rannasta nouseva Tahko.
Tahkon alue on Kuopion kaupunginosa numero 51 (Tahko).[1]
Tahkomäen rinteitä.
Tahkolla on Tahko Event Park -lomakeskus, joka ulottuu molemmin puolin Tahkolahtea. Lomakeskuksessa on noin 20 ravintolaa ja majoitustarjontaa. Loma-asuntoalueella on 8 500 vuodepaikkaa: loma-asuntoja, huoneistohotelleja sekä hotellimajoitusta. Vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden ja jäsenyritysten yhteistyöelimeksi on vuonna 2010 perustettu kyläyhdistys.
Tahkolla voi harrastaa sekä kesällä että talvella: lajeina ovat muiden muassa laskettelu, lähiliikuntapaikan kaukalossa luistelu, lumilautailu, hiihto, moottorikelkkailu, mönkijäsafarit, mini-golf, maastopyöräily, ratsastus, luontomelonta, veneily ja kalastus. Uintia voi harrastaa uimarantojen lisäksi myös virkistyskylpylässä. Monitoimihallissa voi keilailla sekä pelata erilaisia pallopelejä. Siellä kokoontuvat myös ohjatut liikuntaryhmät. Tahkolla on kaksi täysmittaista golfkenttää.
Tahkon vaellusreitit kulkevat Huutavanholman lehtojensuojelualueen kautta vuoren huipulle, josta on näkymä Syvärinjärven saaristoon. Tahkolta alkavaa vesireittiä pitkin pääsee Itämerelle saakka.
Tahko on etenkin venäläisten turistien suosima laskettelukeskus. Laskettelurinteitä on 24.
Historia
Tahkovuoren matkailukeskuksen perustivat 1960-luvun lopulla matkatoimistoyrittäjä Kalevi Keihänen ja lehtikustantaja Urpo Lahtinen. Kolmantena osakkaana hankkeessa oli mukana kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner. Aluksi Tahkovuoren rinteille raivattiin laskettelu- ja pujottelurinteet sekä rakennettiin hiihtohissi ja retkeilymaja. Syvärinjärven rannalle parin kilometrin päähän rinteistä valmistui vuoden 1971 alussa Hotelli Tahkovuori. Vuonna 1972 alueelle valmistui toinen hotellikompleksi, Hotelli Ukkotahko.[2] Myöhemmin Kalevi Keihänen joutui luopumaan Tahkovuori Oy:n osakkuudesta hänen omien yritystensä ajauduttua konkurssiin. Vuonna 1982 Tahkovuori Oy siirtyi kokonaan Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n omistukseen[3].
Vuonna 1989 hotelli Tahko myytiin Vesa ja Veli Palokarille, jotka uudistivat ja laajensivat hotellia. Rinnetoiminnan omistajaksi tuli SVULin omistama yhtiö. Palokari-yhtiöt teki konkurssin Suomen 1990-luvun alun lamassa lokakuussa 1992, ja myös rinneyhtiö ajautui rahoittajiensa käsiin.[4][5] Sen jälkeen hotellia pyöritti vuokralaisena kuopiolainen Reminet Oy, kunnes Kansallis-Osake-Pankki vuokrasi hotellin Lemminkäisen omistajiin kuuluneelle Erkki ”Ekku” Pentille ja tämän Tahko Chalet -yhtiölle, joka toteutti Tahkolla isot investoinnit: ratsastuskeskus Tahko-Areenan, golfkeskuksen, yökerho Piazzan ja Ski-Macin kiinteistön. Pentti tuli myös hotelli Tahkon ja Ukkotahkon omistajaksi. Vuonna 2005 valmistui Nilsiän kaupungin rakennuttama liikuntakeskus Tahko Spa. Vuonna 2006 Ekku Pentti myi hotelli Tahkon alueosuuskauppa PeeÄssälle ja kuoli pian sen jälkeen.[6] Hotelli toimii nykyisin nimellä Sokos Hotel Tahko.
Tapahtumat
Sokos Hotel Tahkovuori
Kesällä järjestetään muun muassa Tahko Juhannus -festivaali, MTB-pyöräilytapahtuma sekä alkusyksyllä Oktoberfest-juhla. Talvisin tapahtumia on erityisen runsaasti. Yksi suosituimmista on Snowboarding Finnish Open kansainvälisine kärkilautailijoineen. Myös Extreme Run ja Tahko triathlon kokoavat runsaasti osallistujia ja yleisöä.
Lähteet
↑ abcdKuopion karttapalvelu (Aluejaot-kohdasta tehdään valinta Kaupunginosat. Kaupunginosan numero 051. Sääksniemen hotelli- ja asuinalue kulkee kartalla nimellä Tahko ja laskettelurinne sijainti on Tahkomäki.) Kuopion kaupunki, kuopio.fi. Viitattu 2.9.2016.
↑Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 352–353. Porvoo-helsinki: WSOY, 1973.
↑Erkki Kanerva, Jukka Kuusisto, Rauno Männistö ja Olli Tasanen: Lehtimiesten legenda, s. 66. Tampere: Art Urpo, 2012.
