Yksi ensimmäisistä lähteistä, joissa udmurtit mainitaan, ovat arabialaiset kirjoitukset 1100-luvulta. Venäläiset lähteet mainitsevat udmurtit nimeltä ensimmäistä kertaa 1300-luvulla, tosin he käyttävät heistä nimeä "Aran". Nimeä "Permit" taas käytettiin useista eri uralilaisista kansoista, mukaan lukien udmurtit. Venäläiset lähteet mainitsevat heidät ensimmäistä kertaa udmurteiksi vuonna 1770. Venäläiset käyttivät heistä myöhemmin myös nimeä votjakit.lähde?
Varhaishistoriaa
Udmurtiassa on ollut ihmisasutusta mesoliittiselta kivikaudelta (8000–5000 eaa.) lähtien.[7] Udmurtit ovat läheistä sukua komeille. Nämä kaksi kansaa muodostavat uralilaisten kielten kielten permiläisen ryhmän. Kantapermiläisen kansan asuinpaikat sijaitsivat suunnilleen nykyisen Udmurtian seudulla sekä sen länsi- ja eteläpuolella. Kantapermiläinen kansa alkoi jakaantua varhaisella rautakaudella (700–200-luvuilla eaa.).[7] Komien esivanhemmat alkoivat muuttaa pohjoiseen 700-luvulla. Syynä tähän kantapermiläisten liikehdintään oli bolgaarien saapuminen Volgan keskijuoksulle. Bolgaarit, elitšuvassien esivanhemmat perustivat Volgan alueelle Bolgarian valtion, jonka vallan alle udmurtitkin joutuivat. Tämä aikakausi jätti udmurtin kieleen lukuisia turkkilaisia lainasanoja.lähde?
Moskovan Venäjä valloitti Kazanin kaanikunnan vuonna 1552, ja niinpä udmurtitkin joutuivat Venäjän vallan alle. Udmurtit liittoutuivat sukulaiskansansa marien kanssa ja nousivat kapinaan Venäjää vastaan 1553. Venäläiset saivat kukistettua kapinan vasta vuonna 1557. Vuodesta 1587 lähtien Udmurtia kuului suoraan Moskovan vallan alaisuuteen, ja tämä järjestely jatkui 1700-luvulle asti. Venäläiset perustivat Vjatkaan piispanistuimen vuonna 1636, mutta udmurtien käännyttäminen kristinuskoon aloitettiin varsinaisesti vasta 1740-luvulla. Väkivaltainen kristinuskoon käännyttäminen ja aikaisemmat naapurikansojen valloitukset aiheuttivat sen, että udmurtit muuttivat alkuperäisen asuinalueensa länsi- ja eteläosista asuinalueensa pohjoisosaan. Kristinuskoon käännyttäminen oli kuitenkin hidasta.lähde?
Neuvostovalta
Venäjän vallankumouksen jälkeen Udmurtiasta tuli osa Neuvostoliittoa. Udmurtian alueelle perustettiin 4. marraskuuta 1920 Votjakkien autonominen piirikunta. Sen nimi muutettiin Udmurtien autonomiseksi piirikunnaksi 1. tammikuuta 1932 ja 28. joulukuuta 1934 se korotettiin Udmurtian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Udmurtian teollisuuden pohja luotiin 1930-luvulla, jolloin siitä kehittyi merkittävä teräs- ja sotatarviketeollisuuden keskus. Toisen maailmansodan aikana Udmurtiaan siirrettiin tehtaita muun muassa Moskovasta, Ukrainasta ja Stalingradista.lähde?
Osana Venäjän federaatiota
Neuvostoliiton hajottua 1991 Udmurtia antoi suvenerisuusjulistuksen ja muutti nimensä Udmurtian tasavallaksi, mutta jäi edelleen osaksi Venäjän federaatiota. Neuvostoliiton aikana Udmurtia oli sotateollisuuden vuoksi suljettu alue. Tuolloin suhteita ulkomaihin, muun muassa Suomeen luotiin vilkkaasti. Udmurtian valtiolliset symbolit otettiin käyttöön 1990-luvulla: lippu 1993 sekä vaakuna ja kansallishymni 1994.lähde?
Udmurtian ensimmäiset presidentinvaalit pidettiin 15. lokakuuta 2000, jolloin presidentiksi valittiin suoralla kansanvaalilla parlamentin (Gossovet) puheenjohtaja Aleksandr Volkov. Volkov sai 37,8 prosenttia äänistä, kun Udmurtian lakien mukaan voittoon riittää 25,0 % ääniosuus. Volkovin virkakausi alkoi 3. marraskuuta samana vuonna. Volkov uusi paikkansa vuosina 2004 ja 2009. Vuoden 2009 valintaa ei tehty vaaleilla, vaan Venäjän federaation presidentin ehdotuksesta Udmurtian parlamentin hyväksymänä.lähde?
2000-luvun alussa sananvapautta rikottiin kaikkialla Venäjällä, mutta tilanne vaihteli suuresti alueittain. Heikointa se oli suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa, myös Udmurtian tasavallassa.[8]
Udmurtia on pääasiassa kumpuilevaa tasankoa, jonka pohjoisosat kuuluvat Ylä-Kaman ylänköön, jossa sijaitsee maan korkein kohta, 330 metriä meren pinnan yläpuolella. Udmurtian eteläosa on jonkin verran alavampaa, ja maan länsiosassa on soista alankoa.
Vesistöt
Suurin Udmurtian joki on Volgan sivuhaara Kama, joka saa alkunsa Udmurtian pohjoisosasta ja virtaa maan kaakkoisosan kautta. Muita isoja jokia ovat Siva, Iž, Tšeptsa ja Kilmez. Maan itärajalle ulottuu Votkinskin tekojärvi.[2]
Ilmasto
Udmurtiassa vallitsee lauhkea mannerilmasto kylmine talvineen ja lämpimine kesineen. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee maan pohjoisosan −15,5 °C:sta eteläosan −14,2 °C:seen. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan vaihtelee maan pohjoisosan 17,5 °C:sta eteläosan 19 °C:seen. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 400–600 millimetriä.[2]
Kasvillisuus
Udmurtian pinta-alasta 46 prosenttia on metsien peitossa, josta noin puolet on havumetsää ja puolet sekametsää. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, koivu, haapa ja lehmukset. Metsien ohella on laajoja turvesoita sekä jonkin verran myös aroa.lähde?
Udmurtian luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluu Netšinskin kansallispuisto, joka sijaitsee Udmurtian itäosissa Votkinsikin ja Sarapulin välisellä alueella.[10]
Talous
Udmurtia tuotti Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 264,5 miljardin ruplan osuuden eli 0,71 prosenttia Venäjän federaation BKT:stä.[3] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 173 800 ruplaa eli noin 4 258 euroa.[1][4] Tämä oli vain 66 prosenttia Venäjän keskiarvotasosta eli BKT:n kannalta katsoen alueen tuottavuus oli selvästi maan keskiarvoa alempi.lähde?
Luonnonvarat
Tasavallan alueella on monia luonnonrikkauksia, joista merkittävimmät ovat öljy ja metsä, sillä 46 % Udmurtian pinta-alasta on metsää. Tunnetut öljyvarat ovat noin 380 miljoonaa tonnia. Suurimmat öljykentät ovat Tšutyrin-Kiengop ja Miškin. Kaikkiaan Udmurtian alueella on 113 öljykenttää. Öljyä tuotetaan vuosittain 7–8 miljoonaa tonnia, josta 96 prosenttia myydään Venäjän muille alueille ja ulkomaille. Udmurtiasta saadaan myös erilaisia metalleja, kivihiiltä, turvetta ja rakennusaineteollisuuden raaka-aineita, kuten kvartsia ja kalkkikiveä.lähde?
Teollisuus
Udmurtian pääteollisuudenalat ovat raskasmetalli- ja koneteollisuus (38 % koko teollisuustuotannosta) sekä polttoaine- (23 %), elintarvike- (11 %) ja elektroniikkateollisuus (7 %). Teollisuus tuottaa muun muassa moottoripyöriä, henkilöautoja, aseita, urheiluaseita, öljyteollisuuden tarvikkeita, metallityövälineitä, radioita, junan vetureita ja metsäteollisuuden tuotteita. Teollisuus tuottaa 45 prosenttia tasavallan BKT:sta.lähde?
Alkutuotanto
Vuonna 1999 maanviljelysalueet muodostivat 45 prosenttia koko tasavallan pinta-alasta. Maanviljely on keskittynyt maidon, lihan, viljan (ruis, ohra, kaura, tattari), perunoiden, vihannesten ja pellavan tuotantoon ja mehiläistenhoitoon. Vuonna 1999 Udmurtian maatalous tuotti 121,2 miljoonaa tonnia (elopaino) naudan- ja kanan lihaa, 584,4 miljoonaa litraa maitoa, 552,1 miljardia kananmunaa, 478,2 miljoonaa tonnia viljaa, 685,1 miljoonaa tonnia perunaa ja 202,7 miljoonaa tonnia vihanneksia.lähde?
Ulkomaankauppa
Udmurtian ulkomaankauppa oli vuonna 1999 noin 609 milj. Yhdysvaltain dollaria, josta viennin osuus oli 480,2 milj. ja tuonnin 128,8 milj. Tärkeimmät vientituotteet olivat öljy (44 %), koneet ja laitteet (40 %), metallit (7 %). Tärkeimmät tuontitavarat puolestaan olivat koneet ja laitteet (78 %), petrokemian tuotteet (12 %) ja elintarvikkeet (4 %). Merkittävimmät vientimaat vuonna 1999 olivat Alankomaat, Kreikka, Yhdysvallat, Ranska ja Puola. Merkittävimpiä tuontimaita puolestaan olivat Saksa, Ukraina, Yhdysvallat, Tšekki ja Ruotsi. Suomen ja Udmurtian välinen kauppa ei ole kovin suurta. Udmurtia vie Suomeen lähinnä puuta ja Suomesta tuodaan kivennäistuotteita, koneita ja laitteita sekä petrokemiantuotteita.lähde?
Väestö
Udmurtian väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 1 521 420 henkeä.[1] Väestötiheys on 36,1 as./km². Vuonna 2008 Väestön keski-ikä oli ollut 35,3 vuotta. Tuolloin työikäisiä oli 57,1 prosenttia, alle työikäisiä 25,2 prosenttia ja eläkeläisiä 17,7 prosenttia väestöstä.lähde?
Väestön sijoittuminen
Tasavallan väestöstä kaupunkilaisia oli 69,2 prosenttia ja maaseutuasukkaita 30,8 prosenttia (2010).[1] Saman väestönlaskennan mukaan tasavallan pääkaupungissa Iževskissä (udm. Ižkar) asui 627 734 henkeä eli runsas 41 prosenttia maan väestöstä. Seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat Sarapul (101 381 as.), Votkinsk (udm. Votkakar, 99 022 as.), Glazov (udm. Glazkar, 95 854 as.) ja Možga (47 961 as.).
Lisäksi tasavallassa on viisi 10–30 tuhannen asukkaan taajamia, joista yhdellä (Kambarka) on kaupungin arvo. Suuriin taajamiin lukeutuvat (seuraavassa ktt = kaupunkityyppinen taajama): Igra (ktt, 20 737 as.), Uva (ktt, 19 984 as.), Balezino (ktt, 16 121 as.), Kez (taajama, 11 080 as.) ja Kambarka (kaupunki, 11 021 as.).[1]
Etniset ryhmät
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 62,2 prosenttia on venäläisiä, 28,0 prosenttia udmurtteja, 6,7 prosenttia tataareja, 0,6 prosenttia ukrainalaisia ja 0,6 prosenttia mareja.[11] Udmurttien osuus oli laskenut verrattuna edelliseen eli vuoden 2002 väestönlaskentaan.[12] Vielä vuonna 1963 udmurttien osuus väestöstä oli 52 prosenttia. Udmurtian tasavallan sivuston mukaan kaksi kolmasosaa maailman kaikista udmurteista asuu Udmurtiassa.[13]
Uskonto
Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Udmurtian väestöstä oli:[14][15][16]
Suurin uskontokunta on siis Moskovan patriarkaatin alainen Venäjän ortodoksikirkko. Udmurttien perinneuskonnosta on säilynyt jälkiä udmurttien kulttuuriin, myytteihin, legendoihin ja satuihin. Joissakin udmurttikylissä uskonnolliset rakennukset ja -paikat ovat säilyneet nykyaikaan asti. Myös osa vanhoista juhlapyhistä on säilynyt. Udmurtian uskonnon historiasta kertoo elokuva "Alangasarin varjo", joka julkistettiin Udmurtian elokuvajuhlilla 1994.[17]
Koulutus
Udmurtian merkittävimmät oppilaitokset ovat Udmurtian valtion yliopisto Iževskissä, Iževskin teknillinen yliopisto ja Iževskin lääketieteellinen akatemia.
Museoilla on keskeinen merkitys kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Venäjän kulttuuriperintöä ja museoita kokoava sivusto listaa Udmurtiasta yhteensä 39 erilaista museota.[21] Näistä voi mainita esimerkiksi M. T. Kalašnikovin asemuseon ja Udmurtian kansallismuseon Iževskissä, joista jälkimmäisellä on ollut kulttuuriyhteistyötä muiden suomalais-ugrilaisten kansallismuseoiden kanssa, Idnakarin kulttuuri- ja historiamuseon Glasovssa sekä P. I. Tšaikovskin mukaan nimetyn museon hänen synnyinkaupungissaan Votkinskissä.[22][23][24]
Liikenne
Tasavallalla on kohtalaisen kattava liikenneinfrastruktuuri. Rautateiden merkitys on suuri sekä rahti- että henkilöliikenteessä Udmurtian ja Venäjän muiden alueiden välillä. Tärkeimpiin poikittaisiin, Udmurtian sen naapurialueisiin liittäviin ratayhteyksiin kuuluvat Venäjän rautateidenGorkin rautatiet -tytäryhtiön sähköistetyt kaksoisratareitit: eteläisempi Kazan–Možga–Agryz–Sarapul–Jekaterinburg ja pohjoisempi Kirov–Glazov–Balezino–Kez–Perm. Pohjois-eteläsuuntaisella radalla on vain yhdet raiteet, ja sen reittiä Balezino–Igra–Iževsk–Alnaši ajetaan dieselkalustolla. Lisäksi on lähinnä rahtiliikenteen käyttämiä sivuratoja kuten esimerkiksi osuus Iževsk–Votkinsk.[25]
Suurimmat maantiet on päällystetty, pienemmät ovat yhä hiekkateitä. Poikittaisista maantieyhteyksistä mainittakoon esimerkiksi LatviastaMoskovan kautta itään johtava eurooppatie E22 saapuu reittiä Kazan–Možga–Iževsk–Igra ja jatkaa esimerkiksi Tjumeniin.[9]
Iževskissä on lentoasema, josta tasavallan oman lentoyhtiö Ižavia operoi. Esimerkiksi syksyllä 2012 Iževskistä oli lentovuoroja Jak-42-kalustolla Moskovaan (kaksi vuoroa päivittäin Domodevoon), Pietariin (kaksi vuoroa viikoittain), sekä harvakseltaan Ufaan ja Permiin.[26]
Laivaliikenteelle sopivaa jokiväylää on 178 kilometriä, ja tärkeimmät jokisatamat ovat Kamajoella sijaitsevat Sarapul ja Kambarka.
Alueen läpi kulkee 11 kaasuputkea ja 5 öljyputkea, joista suurimmat ovat Minnbajevo-Izhkar ja Siperia-Keskusta.selvennä
Udmurtia on jaettu paikallishallinnollinnon ylemmällä tasolla 25 kunnallispiiriin ja 5 kaupunkipiirikuntaan.
Politiikka
Udmurtian perustuslaki hyväksyttiin 7. joulukuuta 1994. Udmurtian parlamentissa (Gossovet) on 100 jäsentä, jotka valitaan joka viides vuosi.lähde?
Korkeinta valtaa Udmurtiassa käyttää viiden vuoden toimikaudeksi valittava presidentti, joka johtaa myös hallitusta.[2] Presidentin virkakausi on viisi vuotta. Udmurtian virkaatekeväksi presidentiksi nimitettiin huhtikuussa 2017 Aleksandr Bretšalov, kun edellinen presidentti Aleksandr Solovjov oli menettänyt luottamuksensa.[27]
↑ abEuro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
↑Junttila, Santeri: Tiedotusvälineet kamppailevat suomalais-ugrilaisten sieluista. Alkukoti, 2001 (nro 2). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta.
↑ abНовый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия – Страны СНГ – Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
↑OOPT Privolžskogo okruga (Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 5.9.2012. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva yhteenveto siitä, mihin Venäjä uskoo vuonna 2012. Udmurtian yhteenveto s. 224. Tämä 240-sivuinen raportti ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 23.1.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 23.1.2013. (venäjäksi)