Minskin osuus Valko-Venäjän vuoden 2012 BKT:stä oli 129 258,247 mrd.BYR eli 11,40 mrd. EUR eli 24,37 % maan BKT:stä. Huom. BKT:n aluetilastossa 16,0 % maan BKT:stä oli kohdentamatta alueille.[4][5]
Minsk (valkoven.Мінск, ven.Минск) on Valko-Venäjän pääkaupunki ja asukasluvultaan maan suurin kaupunki. Minsk on hallinnollisesti suoraan tasavallan alaisuudessa tasavallan alueiden (maakuntien) tapaan.
Kaupungissa asuu yli 1,9 miljoonaa ihmistä,[1] siellä on 14 yliopistoa ja se on Valko-Venäjän opetuksen ja kulttuurin keskus sekä tärkeä teollisuuskaupunki. Vuonna 2012 kaupungin osuus oli noin neljäsosa koko maan bruttokansantuotteen kertymisessä.[4]
Minskin alueen asutushistoria alkaa viimeistään 800-luvulta. Se oli Kiovan Rusin hallussa vuoteen 980 mennessä. Kaupungin nimi mainitaan historiallisissa dokumenteissa vasta vuonna 1067, mitä pidetään siksi kaupungin perustamisvuotena. Kronikan mukaan vuoden 1067 maaliskuussa kaupunki tuhottiin Kiovan ruhtinaan ja Polatskin ruhtinaan joukkojen välisessä taistelussa. Kaupungin väestö ja karja hävitettiin perinpohjaisesti myös 1084 ja 35 vuotta myöhemmin.[6]
Kiovan jälkeen kaupunkia hallitsivat liettualaiset ja puolalaiset. Vuonna 1654 Venäjän Aleksei Mihailovitšin joukot valloittivat Minskin. Puolalaiset kaappasivat sen takaisin 1667. Kaupunki kärsi pahoin sotatoimista. Myös suuri Pohjan sota teki tuhoja, kun Ruotsin Kaarle XII ja Venäjän Pietari Suuri valloittivat kaupungin vuosina 1708 ja 1709.
Vuoden 1793 Puolan toisessa jaossa Minsk liitettiin Venäjän keisarikuntaan, jossa siitä tuli Minskin kuvernementin hallintokeskus. Venäjä perusteli alueen haltuunottoa ”vaarallisen vallankumouksen” torjumisella. 1800-luvun aikana kaupunkia ja sen kulkuyhteyksiä kehitettiin voimakkaasti. Valko-Venäjän itsenäistymisajatus tuli selkeästi esille joulukuussa 1917 pidetyssä Minskin konferenssissa, ja maaliskuussa 1918 itsenäisyysliike julisti Valko-Venäjän kansantasavallan syntyneeksi. Ajatus jäi kuitenkin haaveeksi ja alue liitettiin Neuvostoliittoon.[7]
Vuonna 1939 kaupungissa asui runsas 238 000 henkeä. Valkovenäläisiä oli 124 000 (runsas puolet) ja juutalaisia noin 71 000 (vajaa kolmannes).[8] Vuosille 1937–41 ajoittuvat mittavat Stalinin puhdistukset kaupungissa; kymmenien tuhansien ihmisten teloituksista muistuttavat Minskin kehätien pohjoispuolella sijaitsevat Kurapatyn metsän ristit. Toisessa maailmansodassa Minsk oli Saksan miehittämä 28. kesäkuuta 1941 ja 3. heinäkuuta 1944 välisenä aikana[9] ja koko kaupunki vaurioitui pahasti. Saksalaiset miehittäjät surmasivat suuren osan kaupungin väestöstä. Heti kaupungin eteläpuolella sijaitsi sodan aikana Maly Trastsjanets -tuhoamisleiri.[10][11][12][13][14]
Minsk sijaitsee Svislatsjoen varrella Minskin kukkuloiden kaakkoisrinteessä. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 220 metriä.
Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 22,3 astetta. Heinäkuu on myös sateisin kuukausi. Kylmintä on tammikuussa, keskimääräinen alin lämpötila on −9,8 astetta.[24]
Väestö ja aluejako
Lokakuun 2009 väestönlaskennan mukaan pääkaupunki Minskissä asui 1 836 808 ihmistä. Heistä miehiä oli 45,9 % (843 776) ja naisia 54,1 % (993 032).[1]
Kaupunki jakautuu hallinnollisesti yhdeksään piiriin (raion):[25][1]
Paikallisliikennettä hoitavat kahdeksan raitiovaunulinjaa ja yli 70 johdinautolinjaa. Minskin metro avattiin vuonna 1984 kahdeksalla asemalla; vuonna 2014 asemia oli 29 ja rataverkon pituus 37 km.[27] Rakenteilla on poikittainen kolmas linja sekä suunnitteilla myös neljäs linja.
Minskiä on viime vuosikymmeninä palvellut kaksi lentoasemaa: päälentokenttä Minskin kansallinen lentoasema vuodelta 1982 sijaitsee 42 kilometriä keskustasta itään. Vanhempi lentoasema eli Minsk-1 sijaitsee keskustan eteläpuolella; se perustettiin jo 1933. Kaupunkilentokentän alueelle on suunniteltu Minskin uutta liikekeskusta ja asuintaloja; lentoliikenne kentän kautta on jo hiipunut.
Toisessa maailmansodassa pahoin vaurioitunut Minsk on rakennettu suurelta osin sotavuosien jälkeen. Silti useita kirkkoja ja kansallisesti merkittäviä rakennuksia kuten arkkitehti Iosif Lanhbardin suunnittelemat Hallituksen talo (1934) ja Valko-Venäjän kansallisooppera ja -baletti (1939) säilyi melko ehjänä sotavuosien läpi. Useita sodassa tuhoutuneita tai sodan jälkeisenä neuvostoaikana rapistuneita rakennuksia on kunnostettu tai rakennettu jopa täysin uudestaan. Esimerkiksi Valko-Venäjän kirkot olivat neuvostovuosina miltei poikkeuksetta muussa käytössä. Keskustaan on uudelleenrakennettu jopa Venäjän keisarikunnan aikana hävitettyjä kohteita, kuten vanha raatihuone.[31][32][33] Suurin syy koko Minskin rakennuskannan nuoruuteen on kuitenkin kaupungin väkiluvun moninkertaistumisen sotaa edeltävästä runsaasta 200 tuhannesta nykyiseen 1,9 miljoonaan kaupungistumisen seurauksena.
Arkkitehti Kutskon johdolla suunniteltu Minsk-Arena on vuonna 2010 valmistunut monitoimihalli.
Tiede ja koulutus
Minskissä on yli 30 ylempää korkeakouluopetusta antavaa oppilaitosta, joista 14 on yliopistoa tai akatemiaa.[35][36] Merkittäviä korkeakouluja ovat muun muassa (kesken, käännökset alustavavia):
Minsk-Arena on uusi 15 000 katsojan monitoimihalli, joka toimii KHL:n kuuluvan Dinamo Minskin kotihallina. Rakennusta käytetään myös muihin tapahtumiin kuten vierailevien artistien konsertteihin. Minskissä pidettiin jääkiekon vuoden 2014 maailmanmestaruuskisat. MM-kisoja varten rakennettiin vuosina 2012–2013 myös pienempi urheilun monitoimihalli, vajaan 8 000 hengen Tšižovka-Arena.[37][38]
↑Ikonen, S: Valko-Venäjän neuvostoaika: tuhon ja menestyksen tarinat, s. 58-103. (Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä) Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7
↑Maly Trostinets (pdf) (Yhteenveto tuhoamisleiristä) Shoah Resource Center, The International School for Holocaust Studies. Yad Vashem - The Holocaust Martyrs' and Heroes' Remembrance Authority (www.yadvashem.org). Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
↑Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä Julkaisija = Демоскоп Weekly, demoscope.ru) demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
↑Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä Julkaisija = Демоскоп Weekly, demoscope.ru) demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
↑Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä Julkaisija = Демоскоп Weekly, demoscope.ru) demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
↑Republic of Belarus - Statistical Yearbook, s. 60. (Valko-Venäjän Tilastollinen vuosikirja 2011) Minsk, Valko-Venäjä: National Statistical Committee of the Republic of Belarus, 2011. ISBN 978-985-6858-95-9(englanniksi) ja (venäjäksi)
↑Population Census 2009 (Väestönlaskennasta 2009) 3.11.2010. National Statistical Committee of the Republic of Belarus, belstat.gov.by. Arkistoitu 11.1.2010. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
↑ abS. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings). Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9(venäjäksi) ja (englanniksi)
↑ abChrystaphor Khilkevich (teksti), Siarhei Plytkevich (kuvat), R. Atojan (kartta), T. Melyanets (design): Minsk in one day. Guidebook. Riftur (Riftour), Minsk, 2007. ISBN 978-985-6700-55-5(englanniksi)
↑2014 IIHF World Championship in Minsk (2014 jääkiekon MM-kisat Minskissä) Valko-Venäjän tasavallan viralliset sivut, belarus.by. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)