Handken sukujuuret ovat Saksasta ja Sloveniasta. Hän kävi koulunsa katolisessa sisäoppilaitoksessa, josta hänet erotettiin kiellettyjen kirjojen (kuten Faulknerin) lukemisen takia.[1] Hän on saanut vaikutteita Ludwig Wittgensteinin kielifilosofiasta ja väittää, että vallitsevat kielinormit pitävät yllä herruusjärjestelmää. Jos kielellinen ilmaisutapa muutettaisiin, myös todellisuus muuttuisi, hän väittää.[2]
Tuotanto
Handken tuotanto käsittää romaaneja, runoja, esseitä sekä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia. Niissä kuvautuu hänen ajatusmaailmansa, joka on varsin monimutkainen ja lukijalle vaikeasti avautuva.[1] Hänen ensimmäinen romaaninsa on Die Hornissen, joka ilmestyi vuonna 1966. Handken tunnetuimpia töitä on hänen yhdessä ohjaaja Wim Wendersin kanssa laatimansa käsikirjoitus elokuvaan Berliinin taivaan alla.[3] Handke sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.[4][5]
Julkaistuaan esikoisromaaninsa Die Hornissen Handke haukkui Gruppe 47:n kokouksessa 1966 saksalaisia kirjailijoita impotenteiksi kynänkäyttäjiksi.[2]
Kiisteltyjä Handken kannanottoja
Handke on ollut poliittisesti kiistanalainen hahmo 1990-luvulta alkaen asetuttuaan myös kirjallisessa tuotannossaan voimakkaasti serbialaisten kiihkonationalistien puolelle Jugoslavian hajoamissodissa. Hänelle myönnettiin tuona aikana myös Jugoslavian passi, ja hän esiintyi useiden jo tuolloin sotarikoksista syytteessä olleiden ja myöhemmin tuomittujen serbijohtajien, kuten Radovan Karadžićin kanssa.[6] Handke oli ollut roomalaiskatolisen kirkon jäsen mutta liittyi Serbian ortodoksisen kirkon jäseneksi vastalauseena Vatikaanin myötämielisyydelle Kosovoa kohtaan. Serbian televisiolle rauhanneuvottelujen aikana antamassaan televisiohaastattelussa Handke vertasi Kosovon itsenäisyyspyrkimyksiä holokaustiin. Serbian entisen presidentin Slobodan Miloševićin kuoltua sairauskohtaukseen kesken sotarikosoikeudenkäynnin Handke esiintyi puhujana tämän hautajaisissa.[7]
Suomennetut teokset
Puhtaan kokemisen hetki (Die Stunde der wahren Empfindung) 1979 suom. Risto Lehmusoksa
Vasenkätinen nainen (Die linkshändige Frau) 1981 suom. Outi Nyytäjä
Kivun kiinalainen (Der Chinese des Schmerzes) 1985 suom. Markku Mannila
