Auton kehitystyö aloitettiin, kun Tšekkoslovakian sota- ja ilmailutekniikan instituutti (VTLÚ) esitti suosituksia mallin T26/30 parantamiseksi. Työn tuloksena syntyi tehokkaampi moottori malliltaan T52. Uudelleen suunnitellun kuorma-auton malliksi tuli T72.[4] Auto esiteltiin vuonna 1933Lontoossa Olympia Motor Show’ssa yhdessä T75 Fitzmauricen kanssa.[5]
Etuakseli oli jousitettu yhdellä poikittaisella, puolielliptisellä lehtijousella joka on tuettu moottorin alle. Takana oli kaksi pitkittäistä, puolielliptistä lehtijousta ja kallistuksenvakaimet. Lehtijouset toimivat samalla telin keinuvipuina. Joka pyörällä oli käyttöjarruinahydraulisesti toimivat rumpujarrut. Seisontajarru toimi mekaanisesti ja vaikutti jokaiselle neljälle takapyörälle.[2]
Auton huippunopeus oli 60–70 km/h. Rakenteensa ansiosta T72:n maasto-ominaisuudet olivat erinomaiset muihin aikalaisiinsa nähden.[2][4]
Armeijan kuorma-autot
T72 oli eräs ensimmäisistä ajoneuvoista jotka olivat mukana Tšekkoslovakian tykistön motorisoinnissa. Autoa käytettiin kevyisiin kuljetuksiin, puhelinautona ja konekiväärin kuljetukseen. Lukumäärältään suurin armeijalle toimitetuista autoista oli 1,5-tonninen versio, joita myytiin 100 kappaletta vuoden 1935 alkupuoliskolla. Niitä käytettiin noin 1 500–2 000 kg:n painoisten kuormien, pääasiallisesti ammusten, nopeisiin kuljetuksiin motorisoidulle tykistölle.[4]
Puhelinautoja kutsuttiin nimellä Telefonníc automobilů vz.30 (Puhelinauto vz.30). Rakenne perustui vuodelta 1929 olevaan vastaavaan T26/30-malliin. Auton lavan alle oli rakennettu säilytystilat puhelinlaitteistoja varten. Ensimmäiset neljä puhelinautoa toimitettiin 1933. Armeija teki kesäkuussa 1934 jälleen uuden tilauksen, joka sisälsi muun muassa 48 puhelinautoa vz.30. Autot toimitettiin helmikuuhun 1935 mennessä.[4]
Konekiväärien kuljetuksiin toimitettiin 23 ajoneuvoa elokuussa 1934. Autot olivat polkupyöräpataljoonien käytössä ja niillä kuljetettiin raskaita konekivääreitä vz.24 jalustoineen ja ammuksineen.[4]
Armeijan komentoautot
Komentoautomalli vastasi korinsa ja ulkonäkönsä puolesta pitkälti edeltäjäänsä, T26/30:ä. Samoin armeijan käyttämä tunnus Velitelský automobil vz.30 (Komentoauto vz.30) säilyi muuttumattomana. Komentoautosta oli kaksi muunnelmaa eri pituisilla rungoilla. Pitkä malli oli nimeltään Break ja se oli suunniteltu paremmin soveltuvaksi huoltotehtäviin. Molempia malleja käytettiin tykistörykmenttien komentajien kuljettamiseen.[3]
Komentoauto oli avomallinen. Siinä oli irrotettava tekonahkainen kuomu, jossa oli selluloidiset sivuikkunat jotka sai tarvittaessa peitettyä öljykankaisin suojuksin. Kuljettajan vieressä oli paikka yhdelle matkustajalle. Takana oli neljä istumapaikkaa, joista kaksi sai käännettyä sivuun. Takapäässä oli erillinen, kannellinen tavaratila. Auton varustukseen kuului suuntausvälineistö, kylkeen kiinnitetyt kaksi kolmijalkaa sekä viisi merkkikeppiä. Tavarasäiliön takapuolella oli paikat kahdelle varapyörälle. Break-mallissa takaistuimina oli kaksi toisiaan vastakkain asetettua penkkiä, jotka olivat auton sivuilla. Varapyörät oli siirretty auton kylkiin ovien takapuolelle.[3]
Armeijan ensimmäiseen tilaukseen sisältyi kuusi komentoauton koria jotka asennettiin armeijan hallussa jo ennestään olleiden T26/30:ien alustoille. Tämän lisäksi tilattiin 44 täydellistä komentoautoa, joista lyhytrunkoiset 30 kappaletta toimitettiin vuoden 1935 alussa ja Break-mallit, joita oli 14 kappaletta, vuonna 1934.[3]
Panssariauto vz.30
1930-luvun aikana Tatra suunnitteli T72:n alustalle panssaroidulla korilla varustetun ajoneuvon nimeltä OA vz.30. Panssaroinnin vahvuus vaihteli 3–6 mm välillä ja ajoneuvon massa oli 2 780 kg. Aseistuksena oli kolme ZB vz.26-pikakivääriä. Vaunuja valmistettiin 51 kappaletta.[6]
Muut käyttökohteet
Matkailuautoksi muunnettu Tatra T72.
Tatra T72:n kestävyyttä ja maastokelpoisuutta sekä ilmajäähdytetyn moottorin etuja kierrettiin esittelemässä ympäri maailmaa matkailuautoksi muutetulla T72:lla. Autolla käytiin muun muassa Australiassa ja Japanissa.[2]
RanskalainenLorraine-Dietrich valmisti T72:a lisenssillä.[2][3] Autoja valmistui yli 200 kappaletta Ranskan asevoimien jalkaväen, ratsuväen ja ilmavoimien tiedustelu- sekä viestikäyttöön. Tämän lisäksi valmistettiin ambulanssin ja pioneeriajoneuvon prototyypit. Ranskalaisissa autoissa tunnusomainen piirre oli kaksi keulan eteen asetettua apupyörää.[3]
↑ abcdefghijRadomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 2, s. 47–52. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5
↑ abcdefgRadomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 3, s. 16–22. Nevojice: Jakab, 2008. ISBN 978-80-87161-03-6
